Inkeri ja Rinkeli

 

Inkeri ja Rinkeli ja talven lumo (2017) on lastenkirja ja se on suunnattu n. 4 – 8 -vuotiaille ihanuuksille.

“Inkeri ja Rinkeli ovat keijukaissiskokset, joille aina sattuu ja tapahtuu, koska – noh – kerkeäville keijukaisille nyt vain sattuu ja tapahtuu keskimääräistä ja keskivertoa keijukaista enemmän. On talvi, oikea sellainen talven satumaa, millainen talven pitää satukirjojen mukaan ollakin. Joka puolella kimaltelee ja kilisee ja kuura pöllyää. Pakkanen paukkuu ja villasukat kastuvat, koska joku ei uskonut, vaan jonkun piti ehdoin tahdoin mennä läträämään lähdeojan heikoille jäille…

Inkeri ja Rinkeli löytävät eksyneen ja pelästyksissään nyyhkyttävän pöllönpoikasen, Riepun. Riepu on eksynyt vanhemmistaan yöpalanhakureissulla ja ajautunut viimatuulen viemänä aivan väärään paikkaan, vanhoille kotikonnuilleen. Tomerat keijukaissiskokset ottavat Riepun siipiensä suojiin, ihan kirjaimellisestikin, ja niin alkaa seikkailu keskellä talven lumoa. Tosin ensin on selvitettävä, missä onkaan tienviitan neuvoma ”1,4 km tuohon suuntaan”

Hukkametsä vilisee ystäviä ja vihollisia, mutta keneen lopulta voikaan luottaa? Mitä tarkoittaa, kun ilmeisin ei olekaan sitä, miksi sitä luullaan? Ja missä on maailman tappi? Pippurin pisin paikka? Entä kammeli? Mikä ihme se on?

Huh, onneksi välillä voi hörpätä kulauksen kuumaa karkkitulivuorenpurkauskaakaota…”

 

Kaiken alku eli pippurin syntypaikka

Kun tarpeeksi leikkii yksin, syntyy pään sisälle ikioma tarinamaailma, mistä löytyy kaikkea sellaista, mikä tuo hyvän mielen, ystäviä, uusia sukulaisia, seikkailuja, turvaa, ihan mitä vain. No, ehkä näinkin, mutta luulenpa, että tuon lapsuuden aikaisen, päänsisäisen tarinamaailman syntyyn on vaikuttanut suurelta osalta myös totaalinen lukutoukkamaisuus, missä kirjat kuluivat kuin juoksupyörä kilpajuoksijahamsterilla. Mahtava mielikuvitus, joka vilisti eteenpäin, sivusuuntiin ja ylös sekä alas kuin vankeudesta vapautettu sisiliskolauma. Ja ukin tarinat. Voi, vieläkin muistan potkurilenkit, joiden aikana ukin käheä ääni loi Herra Männyn ja Rouva Kuusen, kuulen korvissani jään kolkkeen potkurin jalasten alla, näen Joentauksen mutkat ja peltokohdan, missä aina kävi viima ja kauluri piti kiskoa nenän yli… <3

Niinpä niin 🙂 Tuo koko maailma, mikä on lapsuudesta saakka pääni sisällä elänyt, se on jalostunut vuosien ja – (apua!) vuosikymmenten – saatossa tarinoiksi omille lapsilleni, Korpilumoksi ja lopulta vuosikausien haaveilun jälkeen lastenkirjaksi.

Inkeri ja Rinkeli syntyivät vuosikausia sitten tarinoina omille lapsilleni. Ensin niissä seikkaili mukana lasten superrakkaimpia leluja tai tuttuja maisemia, ja vähitellen ne alkoivat siirtyä myös kirjalliseen muotoon. Inkeri ja Rinkeli ja talven lumo -tarina sai alkunsa jo vuonna 2013 ja pitkään se pötkötteli tietokoneen muistin uumenissa viltti korvilla. Välillä aina vilkuilin sitä, nykäisin sieltä täältä ja vähäsen herättelin, mutta aina peittelin uudelleen. Siltä riisuttiin sukkia, rutistettiin ja halattiin niin, että kylkiluut ryskyivät, koska sitä meinasi sattua ja pahasti. Ja lopulta, lopulta kaikki palaset loksahtivat paikoilleen, hyvyys ja valo peittosivat tunkkaisen pimeyden ja minun rakas, rakas kirjalapseni syntyi <3 Plop vain 🙂

 

Suuret on Susien salot

Luonnolla ja eläimillä on aina ollut suuri merkitys elämässäni. Luonto hoitaa haavat kuntoon, metsä tuo rauhan mieleen ja pienet ökkömönkiäiset (paitsi hämähäkit…) vievät ajatukset niiden maailmaan.  Metsäneläimissä taas voi nähdä muutakin kuin ravintoa tai hirvikolareita tai omenapuutuhoja 🙂 Syystä tai toisesta muutama metsäneläinlaji on noussut muita merkityksellisemmäksi. Kettu, susi, pöllö ja rusakko. Etenkin susi. Kirjassa syrjitty ja parjattu susien perhe muodostaakin lopulta niin raudanlujan yksikön, perheyksikön, että se nousee Feeniks-linnun lailla tuhkien seasta loistavana, kauniina ja hyvänä.  Suuret on Susien salot, mutta lämmin ja turvallinen on yhteinen pesä.

 

Tussi kädessä syntyy keiju

Inkerin ja Rinkelin kuvitus on lähtöisin sen kirjainten tavoin minun mielestäni, sydämestäni ja sormistani. Naivistinen kuvantekotyyli on jo vuosia sitten noussut minulle tyypilliseksi tavaksi tehdä kuvataidetta. Tykkään tehdä kuvia sekatekniikalla, usein tussia ja vesivärejä käyttäen, mutta viime aikoina yhä enemmän myös pelkällä tussilla piirtäen. Viivoja, joista muodostuu maailma. Pisteitä, jotka lopulta lehahtavat keijupölypilveksi kaiken ympärille. Olen tehnyt kuvitustöitä jo 2000-luvun alusta alkaen. Ensin kuvitin koiraharrastukseen liittyviä lehtijuttuja sekä kirjaa (Noutajat metsästyskokeisiin, Maarit Nikkanen ja Tiina Kuosari) ja sitten aloin tehdä yksilöllistä RiesaDesign-taidetta tilauksesta. Olen suunnitellut ja piirtänyt myös useamman logon eri yrityksille.

 

Lämpö rinnassa on helppo hymyillä

Inkeri ja Rinkeli ovat Rinkeli ja Inkeri. Minun höpsöt keijukaisiskokseni, jotka nyt liihottelevat ja lepattelevat myös aika monen pienen ihanuuden mielissä ja ajatuksissa <3 Aika mieletöntä. Se, että jokin minun ikiomassa päänsisäisessä tarinamaailmassani syntynyt ja siellä vuosikausia elänyt onkin yhtäkkiä kaikkialla. Lämpö täyttää sydämen kuin lämmin villalapanen tai kuuma kaakaokuppi käden. Minun, mutta myös teidän <3

 

Mistä sitä saa?

Inkeri ja Rinkeli kaupoille voi käydä monessa paikkaa 🙂 Verkkokirjakaupat (esim. Suomalainen kirjakauppa, Adlibris, CDON.COM) ympäri maailman myyvät sitä sekä paikallisesti Joensuun Prisma sekä Joensuun Taitokorttelin Taitoshop.