Inkeri ja Rinkeli

Inkeri ja Rinkeli – kun valo voittaa (2018) on lastenkirja ja se on suunnattu n. 4 – 8 -vuotiaille ihanuuksille.

Inkeri ja Rinkeli seikkailevat jo toisessa lastenkirjassa!

Inkeri ja Rinkeli ovat keijukaissiskokset, joille aina sattuu ja tapahtuu, koska – noh – kerkeäville keijukaisille nyt vain sattuu ja tapahtuu keskivertokeijukaista enemmän. On läkähdyttävän kuuma loppukesän ja alkusyksyn aika ja intiaanikesä valtaa koko tienoon. Koppakuoriais- ja leppäkerttutuulettimet suristelevat ja päristelevät yhdellä jos toisellakin ikkunalaudalla, ja kaiken tämän helteen keskellä tapahtuu jotain Suurta ja Ihmeellistä: jälleen kerran on Se Aika vuodesta ja uudesta laumasta untuvikkoja lapsia tulee kertaheitolla Koululaisia isolla Koolla.

Inkeri ja Rinkeli kutsutaan myös koululle kunniallisiin hommiin, tasoa T.I.M.A.N.T.T.I.N.E.N. oleviin koulukummin kunniatehtäviin. Susityttö Mytty on yksi uutuuttaan kiiltelevistä ekaluokkalaisista, joka rakastaa oppimista ja koulua, mutta jota huolettaa tärkeä seikka: saisiko hän yhtään ystävää? Kaikki tuntuu sujuvan kuin kirkkaimman Hukkametsän auringon alla vain voi.

Sitten auringon eteen lipuu hiljalleen synkkä pimeys ja iloisissa merkeissä alkanut kouluvuosi alkaa saada huolestuttavia piirteitä. Kiusaaja jos toinenkin levittää pimeää synkkyyttään kuin mustekala lonkeroitaan ja kaikki uhkaa mennä maan mullikkoakin alemmas. Miten Rinkeli selviää yllättävästä haasteestaan? Entä Mytty, saako hän ystävän? Miten nestehukitellaan? Mitä tarkoittaa sydämellä näkeminen (mitähäh, sehän on sisäelin?!)? Voittaako valo? Voittaahan?

Voi, Inkeri ja Rinkeli, onneksi te olette te…

 

Inkeri ja Rinkeli ja talven lumo (2017) on lastenkirja ja se on suunnattu n. 4 – 8 -vuotiaille ihanuuksille.

“Inkeri ja Rinkeli ovat keijukaissiskokset, joille aina sattuu ja tapahtuu, koska – noh – kerkeäville keijukaisille nyt vain sattuu ja tapahtuu keskimääräistä ja keskivertoa keijukaista enemmän. On talvi, oikea sellainen talven satumaa, millainen talven pitää satukirjojen mukaan ollakin. Joka puolella kimaltelee ja kilisee ja kuura pöllyää. Pakkanen paukkuu ja villasukat kastuvat, koska joku ei uskonut, vaan jonkun piti ehdoin tahdoin mennä läträämään lähdeojan heikoille jäille…

Inkeri ja Rinkeli löytävät eksyneen ja pelästyksissään nyyhkyttävän pöllönpoikasen, Riepun. Riepu on eksynyt vanhemmistaan yöpalanhakureissulla ja ajautunut viimatuulen viemänä aivan väärään paikkaan, vanhoille kotikonnuilleen. Tomerat keijukaissiskokset ottavat Riepun siipiensä suojiin, ihan kirjaimellisestikin, ja niin alkaa seikkailu keskellä talven lumoa. Tosin ensin on selvitettävä, missä onkaan tienviitan neuvoma ”1,4 km tuohon suuntaan”

Hukkametsä vilisee ystäviä ja vihollisia, mutta keneen lopulta voikaan luottaa? Mitä tarkoittaa, kun ilmeisin ei olekaan sitä, miksi sitä luullaan? Ja missä on maailman tappi? Pippurin pisin paikka? Entä kammeli? Mikä ihme se on?

Huh, onneksi välillä voi hörpätä kulauksen kuumaa karkkitulivuorenpurkauskaakaota…”

Kaiken alku eli pippurin syntypaikka

Kun tarpeeksi leikkii yksin, syntyy pään sisälle ikioma tarinamaailma, mistä löytyy kaikkea sellaista, mikä tuo hyvän mielen, ystäviä, uusia sukulaisia, seikkailuja, turvaa, ihan mitä vain. No, ehkä näinkin, mutta luulenpa, että tuon lapsuuden aikaisen, päänsisäisen tarinamaailman syntyyn on vaikuttanut suurelta osalta myös totaalinen lukutoukkamaisuus, missä kirjat kuluivat kuin juoksupyörä kilpajuoksijahamsterilla. Mahtava mielikuvitus, joka vilisti eteenpäin, sivusuuntiin ja ylös sekä alas kuin vankeudesta vapautettu sisiliskolauma. Ja ukin tarinat. Voi, vieläkin muistan potkurilenkit, joiden aikana ukin käheä ääni loi Herra Männyn ja Rouva Kuusen, kuulen korvissani jään kolkkeen potkurin jalasten alla, näen Joentauksen mutkat ja peltokohdan, missä aina kävi viima ja kauluri piti kiskoa nenän yli… <3

Niinpä niin 🙂 Tuo koko maailma, mikä on lapsuudesta saakka pääni sisällä elänyt, se on jalostunut vuosien ja – (apua!) vuosikymmenten – saatossa tarinoiksi omille lapsilleni, Korpilumoksi ja lopulta vuosikausien haaveilun jälkeen lastenkirjaksi.

Inkeri ja Rinkeli syntyivät vuosikausia sitten tarinoina omille lapsilleni. Ensin niissä seikkaili mukana lasten superrakkaimpia leluja tai tuttuja maisemia, ja vähitellen ne alkoivat siirtyä myös kirjalliseen muotoon. Inkeri ja Rinkeli ja talven lumo -tarina sai alkunsa jo vuonna 2013 ja pitkään se pötkötteli tietokoneen muistin uumenissa viltti korvilla. Välillä aina vilkuilin sitä, nykäisin sieltä täältä ja vähäsen herättelin, mutta aina peittelin uudelleen. Siltä riisuttiin sukkia, rutistettiin ja halattiin niin, että kylkiluut ryskyivät, koska sitä meinasi sattua ja pahasti. Ja lopulta, lopulta kaikki palaset loksahtivat paikoilleen, hyvyys ja valo peittosivat tunkkaisen pimeyden ja minun rakas, rakas kirjalapseni syntyi <3 Plop vain 🙂

Inkeri ja Rinkeli – kun valo voittaa taas syntyi vahingossa, ihan vain siitä, että oli vahva sisällä jäytävä tarve kirjoittaa tämä tarina, ja sitten kun kirjoitin, en voinut tietää, miten tarinassa käy. Miten omituista! Mutta niin tässä kävi: tarina vei minut maailmaansa ja kuljetti siellä pitkin ja poikin ja minä yritin pysyä perässä. Inkeri ja Rinkeli – kun valo voittaa on tarina kiusaamisesta, kiusaamisen mustasta maailmasta ja tukahduttavasta tunnelmasta, mutta se on vielä enemmän tarina siitä, miten valo voittaa, aina Valo on tärkeää, valon loiston näkeminen muista ihmisistä – tai keijuista – on äärettömän tärkeää. Olen kirjoittanut paljon omia kokemuksiani, omia tunteitani ja sitä, miltä itsestä on tuntunut, kun ylle pelmautetaan paksu, ummehtunut villapeitto, joka tukahduttaa sisäänsä – kun kiusaaja tekee mustaa työtään, mutta miten sen kaiken tunkkaisuuden ja tummuuden keskeltä on nähtävä valo, myös kiusaajassa jossain siellä piilossa oleva pieni valonpilkahdus, koska muuten menettää itsensä sille mustuudelle kokonaan. Niin, siinä missä ensimmäinen Inkeri ja Rinkeli oli toteutunut haave pitkältä, pitkältä ajalta, tämä toinen on toteutunut tarpeesta, vahingossa, mutta vahvasta tarpeesta kirjoittaa.

 

Suuret on Susien salot

Luonnolla ja eläimillä on aina ollut suuri merkitys elämässäni. Luonto hoitaa haavat kuntoon, metsä tuo rauhan mieleen ja pienet ökkömönkiäiset (paitsi hämähäkit…) vievät ajatukset niiden maailmaan.  Metsäneläimissä taas voi nähdä muutakin kuin ravintoa tai hirvikolareita tai omenapuutuhoja 🙂 Syystä tai toisesta muutama metsäneläinlaji on noussut muita merkityksellisemmäksi. Kettu, susi, pöllö ja rusakko. Etenkin susi. Kirjassa syrjitty ja parjattu susien perhe muodostaakin lopulta niin raudanlujan yksikön, perheyksikön, että se nousee Feeniks-linnun lailla tuhkien seasta loistavana, kauniina ja hyvänä.  Suuret on Susien salot, mutta lämmin ja turvallinen on yhteinen pesä.

 

Tussi kädessä syntyy keiju

Inkerin ja Rinkelin kuvitus on lähtöisin sen kirjainten tavoin minun mielestäni, sydämestäni ja sormistani. Naivistinen kuvantekotyyli on jo vuosia sitten noussut minulle tyypilliseksi tavaksi tehdä kuvataidetta. Tykkään tehdä kuvia sekatekniikalla, usein tussia ja vesivärejä käyttäen, mutta viime aikoina yhä enemmän myös pelkällä tussilla piirtäen. Viivoja, joista muodostuu maailma. Pisteitä, jotka lopulta lehahtavat keijupölypilveksi kaiken ympärille. Olen tehnyt kuvitustöitä jo 2000-luvun alusta alkaen. Ensin kuvitin koiraharrastukseen liittyviä lehtijuttuja sekä kirjaa (Noutajat metsästyskokeisiin, Maarit Nikkanen ja Tiina Kuosari) ja sitten aloin tehdä yksilöllistä RiesaDesign-taidetta tilauksesta. Olen suunnitellut ja piirtänyt myös useamman logon eri yrityksille.

 

Lämpö rinnassa on helppo hymyillä

Inkeri ja Rinkeli ovat Rinkeli ja Inkeri. Minun höpsöt keijukaisiskokseni, jotka nyt liihottelevat ja lepattelevat myös aika monen pienen ihanuuden mielissä ja ajatuksissa <3 Aika mieletöntä. Se, että jokin minun ikiomassa päänsisäisessä tarinamaailmassani syntynyt ja siellä vuosikausia elänyt onkin yhtäkkiä kaikkialla. Lämpö täyttää sydämen kuin lämmin villalapanen tai kuuma kaakaokuppi käden. Minun, mutta myös teidän <3

 

Mistä sitä saa?

Inkeri ja Rinkeli kaupoille voi käydä monessa paikkaa 🙂 Verkkokirjakaupat (esim. Suomalainen kirjakauppa, Adlibris) ympäri maailman myyvät sitä sekä paikallisesti  Joensuun Taitokorttelin Taitoshop, ja myös minulle itselleni voi tilauksen tehdä 🙂