Upouudet koululaiset sekä lukujärjestys

– Mytty! Mytty, missä sinä olet? Joko sinulla on mekko päälläsi? Mytty?

Äiti-Susi suori takkuja korviensa välistä ja silitti tassuillaan paitansa ruttuja suoremmiksi. Hän vilkaisi viimeisen kerran peiliin, taputti silmäkulmiaan ja itsekseen mutisten nappasi vielä nenäliinan taskuunsa. Tänään olisivat jälleen äitien kyynelkanavat kovilla, ne onnenkyynelkanavat.

– Mytty… Voi sinua… Laita mekko kiiruusti päälle, meidät täytyy joutua ihan kohta, Äiti-Susi tarttui uuteen mekkoon ja alkoi auttaa sitä tyttärensä korvien ylitse.

– Jännittääkö sinua? Äiti-Susi kysyi hellästi.

– Vähän… Mytty vastasi välttelevästi. Oikeasti häntä jännitti niin, että hännänpäähänkin sattui. Hänen masunsa oli mykkyräisessä kasassa ja tassuja hikoilutti. Häntä vapisutti vähäsen ja jalat eivät suostuneet olemaan hiljaa paikoillaan, vaan niiden piti tepsuttaa edestakaisin, vispata vähäsen varpaita tai muuten vain hytkyä. Päässä humisi ja korvissa suhisi. Mytty aloittaisi tänään Susitaipaleen koulun ensimmäisen luokan. Eikä hän tuntenut sieltä ketään.

– Kuulehan Mytty, jännittäminen kuuluu asiaan. Jännittäminen kertoo, että tämä on tärkeä päivä ja että sinä olet ihan normaali ekaluokkalainen. Kaikkia muitakin jännittää aivan varmasti. Opeakin.

– Opeako? Myttyä nauratti ajatus, että koulun opettajaa jännittäisi niin, että opettajankin jalat viuhtoisivat sinne sun tänne ja korvat suhisisivat.

– Niin, myös opea jännittää ihan varmasti. On aina jännittävää tavata uusia koululaisia, jopa opesta. Noin, nyt harjataan vielä otsatukka ja sitten mennään!

Mytty katsoi itseään peilistä ja hymyili pienesti. Jos opettajaakin kerta jännittäisi, hän itsekin varmasti selviytyisi.

– katkelma kirjasta Inkeri ja Rinkeli – kun valo voittaa (ilmestyy pian) –

 

IHANAA UPOUUTTA KOULUVUOTTA KAIKILLE IHKAUUSILLE, JO HOMMAN TIETÄVILLE JA IHAN KAIKILLE KOULULAISILLE JA OPETTAJILLE <3

Inkeri, Rinkeli ja Mytty lahjoittavat teille lukujärjestyksen, joka näyttää tältä ja jonka voi tulostaa alla olevasta linkistä:

TULOSTA LUKUJÄRJESTYS täältä:

inkeri ja rinkeli LUKUJARJESTYS

Paluu juurille

Paluu juurille.
Hohhoijaa, tätä ihmisen – ja miksei eläimenkin – elämää… 😀 Ehkä lähestyvät pyöreät vuodet tekevät sen, ehkä pienimmänkin neidin eskarin aloitus, ehkä jokin muu, mikä lie, mutta tuntuu kuin haahuilisin pään sisäisesti kuin mummoni 😀 Mietin ajan kulumista (“Miten se kesä aina meneekään näin nopeasti? Kohta on taas joulu… Ja entä sitten nuo lapset? Voi hyväntähen, kun ne kasvavat!”), omaa lapsuutta, edessä olevaa elämätöntä elämää. Paluu juurille tuntuu siis olevan monessakin mielessä sekä mielessä että paikallaan 🙂
Korpilumon juuret ulottuvat, noh, ihan varmaankin alunalkuaan lapsuuteen nekin, mutta noin niin kuin konkreettisesti blogiin nimeltä Tättähäärän päiväkirja. Blogi sai alkunsa tarpeesta kirjoittaa ja valokuvata ja jotenkin siinä vain kävi niin, että yhtäkkiä minulla oli Korpilumo 🙂 Viime vuodet ovat olleet aika lennokkaita, jokainen työssäkäyvä pienten lasten vanhempi tietää, mitä tarkoitan 😀 Siinä missä ennen vanhaan ompelin, kirjoitin, koulutin koiria ja puuhasin yhtä jos toista, nou tsäns nykyään. Tarve kirjoittaa ei kuitenkaa ole poistunut (eikä tarve kouluttaa koiria… Kröhm…) (Eräskin spanieli ja lellikkikultsunpentu ehkä saattaisivat olla tehokkaamman koulutuksen tarpeessa…). Ompelemisen tarve sen sijaan on singahtanut jo taivaan tuuliin 😀 Mutta jostain sieltä sisältä puskevat pintaan aina yhä uudelleen ne jutut, jotka ovat omia ja tekevät minusta minun: tarinoiden kirjoittaminen, piirtäminen ja kuvaaminen. Siksi paluu juurille täytyy tehdä, sillä miten minä voisin olla minä, jos en voisi tai saisi tai viitsisi tehdä sitä, mikä on minuun rakennettu?
Paluu juurille on ollut, huh huh, aikamoista kärrynpyörää ja karusellia ja vaikka sun mitä huvipuistovekotinta: välillä kiljuu innosta, välillä oksentaa ällöstä 😀 No, ehkä lievästi kärjistettynä, mutta jokainen minun tunteva tietää vaaleanpunaisen idealismini, draamantajuni sekä sydämeni sisällön, ja tietää myös, ettei tuo nyt ehkä sittenkään niiiiin kauhean kaukana totuudesta tuo kuvailu ole… 😉
Palasin juurille jo joitakin vuosia sitten, kun yön hämärinä pikkutunteina toteutin jokaisen äidinkielen opettajan (juu, olen sitäkin 😉 ) haaveen ikiomasta kirjan käsikirjoituksesta. Tuo käsikirjoitus lojui kuvitteellisessa pöytälaatikossa eli tietokoneen kovalevyllä joitakin vuosia, kunnes sitten viimein viime vuonna rohkeus riitti sen julkaisemiseen. Se oli tarina haaveesta ja se tarina toteutettiin, koska haaveet on tehty sitä varten. Lastenkirja syntyi ja Inkeri ja Rinkeli syntyivät seikkailemaan keijukaismaailmassaan, ja saivat kenties ihan vain hippusen vaikutteita kolmelta ihmistytöltä… 😀
Haave siis toteutui, mutta palo ei sammunut. Oli tapahtunut niin paljon mieltä myllertäneitä asioita, jotka lopulta pursusivat yli äyräiden niin, että tuli todellinen tarve kirjoittaa tarina. Tarina kiusaamisesta. Inkeri ja Rinkeli jatkoivat seikkailuaan keijupölyn keskellä, mutta aiheen ja kirjoitustarpeen puolesta synkemmissä tunnelmissa. Noita tunnelmia olen viimeistellyt tämän kesän aikana, vapaapäivinä, illan hämyssä, lomaviikolla, ja nyt näyttäisi siltä, että toinen, tarpeesta syntynyt lastenkirja ilmestyy lähitulevaisuudessa 🙂
Kiusaaminen on varmasti aihe, joka ei jätä ketää kylmäksi, josta jokaisella on jonkinlainen kokemus ja mielipide ja joka ehkä jo tympii, koska se on nykykulttuurin mukaan liian syvälle menevä, liian paljon puhuttu ja siihen menee liian paljon aikaa. Kiusaamisesta ei toivu hetkessä, ja koska kaiken täytyisi nykyisin tapahtua suitsaitjustiinsanyt, on aihe joillekin väsyttävä. Mutta minun mielestä yksi maailman tärkeimmistä, sillä se, mitä kiusaaja tekee on niin suurta pimeyttä, ettei se unohdu koskaan eikä sen kanssa pääse sopuun helpolla. Tiedän sen, koska minua on kiusattu. Aikuista minua. Aikuisten kiusaajien toimesta.
Se tuntuu kuin sinut käärittäisiin ummehtuneeseen ja homehtuneeseen sarkapeittoon, tiukalle rullalle sen sisään. Silloin ei voi hengittää, ei voi ajatella. Ei järkeillä, ei liikkua, ei toimia. Silloin vain panikoi, etenkin mielessään. Kun näet, miten kiusaajat levittävät pimeyttään kuiskien juttujaan kaikkiin kuunteleviin korviin, kun näet epäilevät katseet aina uusien ihmisten silmissä, silloin valtaa epätoivo – eikö tämä lopu koskaan?
Siksi tuli tarve. Siksi syntyi Inkeri ja Rinkeli – kun valo voittaa -lastenkirja. Koska minä ja sinä ja muut kiusatut, meidän valomme loistaa niin paljon kirkkaampana kuin kiusaajien koskaan. Koska tarvitaan sydämellä näkemistä, jotta voi nähdä valon, ja sitä taitoa kiusaajilla ei ole. Ja siksi tämä kirja on omistettu kaikille ihanille ihmeille, jotka näkevät sydämellä pimeydenkin läpi <3

 

Elämän valo

Ihana, keltainen toukokuu, jolloin valo voittaa pimeyden ja huumaa kaikenvoittavalla voimallaan – jälleen kerran se selätti mörönmustan pimeyden ja elämä voittaa! Sillä valo on se, joka voittaa aina, niin luonnossa kuin ihmismielessäkin <3

Valon aikana aloitin jokavuotisen hyväntekeväisyysprojektin, ja tänä vuonna se liittyy mitä enimmissä määrin nimenomaan valon ja pimeän taisteluun ja valon voittoon – tottakai 🙂 Projekti #näesydämellä sai alkunsa. #näesydämellä kertoo koulukiusattujen lasten ja nuorten tarinoita, se kertoo, kuinka kiusaamisen pimeisiin nurkkiin heijastuu valo – valo, joka vahvistuu, voimistuu ja voittaa. #näesydämellä, jotta näet, mikä on kaunista, tärkeää, arvokasta. Jotta ymmärrät. Jotta pyydät anteeksi. Otat kiinni kädestä. Hymyilet. Jotta et pelkää, vaan olet rohkea. Ystävä. Sillä ne, jotka pelkäävät, kiusaavat ja ne, jotka ovat rohkeita, ystävystyvät. Epävarmuus ja pelko saavat aikaan pimeää, pahaa mieltä ja tummia varjoja. Rohkeus taas… Se tuo valon, voiman, onnellisuuden. Se auttaa näkemään sydämellä #näesydämellä on koulukiusaamista vastaan, pelkoa ja epävarmuutta vastaan. #näesydämellä nostaa esiin valon, hymyn ja sydämen.  #näesydämellä löytyy jo nyt Facebookista: https://www.facebook.com/groups/214223259367819/?ref=group_header ja voit liittyä ryhmään, näyttää näin kaikille mielipiteesi kiusaamisesta ja antaa tukesi ihanille valoille, joita saan projektiin kuvata. Projekti on siis jo nyt laitettu aluilleen ja se jatkuu vielä loppukesästä 🙂

Ihana valo, elämäni keltaisen kikatteleva valo ja ikinä paras työkaverini, halipulainen assistenttini, rakas, rakas Ellini, päättää työuransa valokuvaajan assitenttina toukokuun lopussa, sillä hän siirtyy kesäloman kautta opintovapaalle – eskarilaiseksi. Voi haikeus ja voi ihanuus… <3 On ollut käsittämättömän suurenmoista tehdä töitä oman lapsen kanssa! Elli oli pienenpieni tirppa, kun me yhdessä loimme Korpilumon ja me kaikki kolme, Elli, minä ja Korpilumo, olemme kasvaneet yhdessä, kietoneet säikeitämme yhteen ja olleet yhtä, ja nyt Ellin aika on aukoa omia siipiään, kokeilla, miltä tuntuu oma tuuli niiden alla ja kukoistaa omana ihanana itsenään. Olen niin, niin etuoikeutettu, kun olen saanut tämän matkan oman lapseni kanssa kulkea ja näyttää hänelle, mitä tarkoittaa, kun voi tehdä työtä, jota rakastaa ja joka tulee täydellisesti sydämestä. Näyttää hänelle, että ihan mitä tahansa pystyy tekemään, kun vain näkee valon ja rohkeuden, että maailma on hänelle täysin ja täydellisen avoinna – hän pystyy siipineen lentämään minne vain ja tekemään mitä vain! Ja minä… Noh, pyyhin kyyneleitä ja olen samanaikaisesti ikävissäni ja onnellinen 🙂 Äitiys synnyttää elämän, varjelee ja suojelee sitä. Antaa kaikkensa, elämänsä, sydämensä ja sielunsa uuden elämän parhaaksi. Ja lopulta päästää irti, kannatellen ja syli ikuisesti avoinna, luottaen, uskoen ja rakastaen.

Minä toivon valoa, valoa kesään ja valoa kaikkien elämään 🙂 Nähdään kesällä 🙂

Kesän lapsikuvauksista

Tulevan kesän lapsikuvaukset sekä vauvakuvaukset on tällä hetkellä varattu täyteen heinäkuun loppuun saakka ja kaikenmaailman työpöydän alta vedetyt lisäajat sekä katastrofivara-ajat ja kaikki muutkin ajat on jo käytetty 🙂 Peruutuksia voi toki aina tulla, ja niiden varalta voi halutessaan ilmoittautua (miia@korpilumo.com) varasijalistalle: kun peruutus tulee, laitan heti listan kärjessä olevalle viestiä ko. kuvausajasta.

Elo- ja syyskuun lapsikuvausajat ilmoitan toukokuun aikana, sillä ne ovat vielä tässä vaiheessa minulle itsellenikin aika arvoituksellisia 😀 Minä teen töitä omien lasteni aikataulujen ja lukujärjestysten ehdoilla, ja tästä syystä syksyn tilanne on vielä avoin 🙂 Näitä alkusyksyn aikoja on kyselty paljon ja lupaan ilmoitella ne teille hetimiten, kun ne itsekin selvittelen <3

Kesä… Aurinko, voikukat, sulavat jäätelöt… Sireeninkukat, puiden lehtien havina tuulessa, lokkien kirkuna… Voi kyllä, sieltä ne kaikki vielä tulevat 🙂

Siksi olen äiti…

Helatorstaina 10.5. järjestetään Joensuun Taitokorttelin alueella äideille ja heidän lapsilleen yhteinen kuvauspäivä, koska lapsi tekee äidin ja äiti lapsen (no, isä myös 😉 ). Nyt kuitenkin juhlitaan äitiyden kauneutta ja lapsen täydellisyyttä – aivan äitienpäivän alla <3

Kuvauksissa mukana on myös Pinni & Puuterin Niina, kampaaja-maskeeraaja, joka loihtii kuvausmeikin äidin kasvoille tai kauniita glittertatuointeja sekä äidille että lapselle <3

Kuvauspakettivaihtoehdot ovat:

  1. Kuvausmeikki äidille + kuvaus / 4 jpg-muotoista taidekuvaa / 140e (sis. alv)
  2. Glitter-tatuoinnit + kuvaus / 4 jpg-muotoista taidekuvaa / 70e (sis. alv)
  3. Kuvaus / 4 jpg-muotoista taidekuvaa / 60e (sis. alv)

Kaikki kuvat ovat äidin ja lapsen/lasten yhteiskuvia, onnentäytteisiä halaus- ja pusutteluhetkiä 🙂 Mukaan mahtuu vain rajallinen määrä ihania äitejä ja lapsia, joten varaa omasi nopeasti 🙂 Varaukset ja tiedustelut: miia@korpilumo.com

Vuoden puolikas jos vähän toinenkin

Valo! Valo… <3

Valo alkaa jälleen voittaa pimeyden ja vuosi kääntyä kohti uutta, kasvavaa, orastavaa, kukoistavaa… Joka vuosi se vain tuntuu yhtä hienolta, odotetulta ja kaivatulta, ja odotettua totisesti on se, että pääsen jälleen ulkotöihin pienten murustenkin kanssa <3 Ulkokuvauksiin siirrytään heti, kun säätilat ja ulko-olosuhteen sen sallivat – toivotaan siis, että kevät on lempeän lämmin ja armollinen 🙂

Vapaat lapsikuvausajat löydät täältä: http://www.korpilumo.com/lapsikuvaukset/isommat-muruset/ . Aikoja on jäljellä tällä hetkellä kevääksi vain kourallinen, kesäksi enää vain yhden pikkirillin verran – olen superkiitollinen siitä, että olette olemassa, sillä ilman teitä ei olisi Korpilumoakaan <3  Kuvausajoista tulee aika ajoin kyselyitä – miksi pääasiassa arkiaamupäivisin, miksi ei ympäri päivän, miksi ei myös joka viikonloppu? Siihen on kolme maailman tärkeintä syytä – omat lapseni <3 Minun työaikani määräytyy omien lasteni lukujärjestysten ja aikataulujen mukaan, ja lisäksi saippukuplamestarina mukanani kulkevan 5-vuotiaan Ellin työpäivien pituudet ovat mitoitettuja hänen parhaimpansa mukaan, vain aamupäivien mittaisiksi. Myös työviikonloppuja on rajoitettu samasta syystä:  olen myös äiti, ja aina ensisijaisesti äiti <3

Toivon teille kaikille iloa ja valoa, nostakaa kasvonne kohti aurinkoa, sulkekaa silmänne ja vain hengittäkää… <3

Miia

Upouusi vuosi 2018

Olkoon upouusi vuosi 2018 hellä kulkijoilleen – herkkä kuin perhosen siipi ja samanaikaisesti raudanvahva,

kuin kaunis ystävyys ja rakkaus <3

Korpilumon vuoteen 2018 kuuluu jo tässä vaiheessa ihan huippua 🙂 Lapset ovat etusijalla ihan kaikessa koko ajan ja kaikkialla, joten ns. normaalien lapsikuvausaikojen lisäksi luvassa olisi Rrrrakkautta ystävänpäivänä (minikuvaushetki, jonka kuvausajat tulevat varattaviksi piakkoin), lapsen ehdottoman rakkauden ikuistamista äitienpäivän tienoilla, yhteistyötä upeiden yhteistyötahojen kanssa kesän aluksi sekä vaikka ja mitä muuta kaikkea <3

Naiseutta, naisen maagista voimaa, yhteyttä äitiluontoon ja uuden kasvun aikaa juhlistetaan huhtikuun lopulla Kolilla Uumen-tapahtumassa Feeniksin valo, missä minä sekä upea Katja Frange yhdistämme voimamme ja taiomme ilmoille jotain aivan mieletöntä… Tähän tapahtumaan voi ilmoittautua jo nyt 🙂

Naiseuden teemaa lähestyn myös äitienpäivän alla kahdestakin kipeän suloisesti tunteisiin menevästä näkökulmasta – äitiyden maailmaa suuremman superrakkauden näkökulmasta sekä siitä, miten nainen voikaan olla vahva, voimallinen, tärkeä ja eheästi kokonainen myös silloin, kun hän ei voi biologista lasta saada.

Ja kaikki tämä kesään mennessä. Huh huh, mikä vuosi tästä vielä tuleekaan – kylmät väreet menevät jo nyt pitkin käsivarsia, kun mietin ja suunnittelen ja odotan kaikkea tuota, mikä on suunnitteilla… <3

Nähdään ja pus, Miia

Hämäränhyssyn kuulumisia

Ulkona vihmoo harmaata ja pimeys uhkaa levittäytyä kaiken ylle ihan kokoaikaisesti – on marraskuu. Oikea marraskuinen marraskuu, jolloin tarvitaan valoa pimeyden keskelle, lasten naurua ja iloa.

Takana on työntäyteinen kesä ja syksy, jolloin valokuvausrintamalla töitä paiskittiin olan takaa – ja välillä toisenkin olan takaa 😀 Olen ikikiitollinen siitä, sillä ilman teitä ei olisi Korpilumoakaan <3 Olantakaapaiskimisten kääntöpuoli on töiden ruuhkautuminen: kun on paiskinut kuvauksia reippaalla tahdilla, ruuhkautuvat editointityöt ja kuvapakettien kasaamiset – luonnollisesti. Joka kevät vannon, että seuraavana syksynä en ole ruuhkainen, mutta joka syksy löydän itseni kuvavuoren uumenista eli ihminen ei ole kovinkaan oppivainen enää näillä kymmenillä 😀 Editoin niin vauhdilla kuvapaketteja kuin vain pystyn – laatutakuulla. Laatutakuu tarkoittaa myös sitä, että jokaiseen pakettiin on käytettävä juuri se aika, minkä jokainen kuva ansaitsee ja tästä syystä editointityö on hidasta. Mutta koska Korpilumo on laatua, en tästä tingi, vaan mieluummin pahoittelen piiiiiiitkäääääää toimitusaikaa kuin kiirehdin ja tingin laadusta <3

Valokuvaajapienyrittäjän työni pyörii oikeastaan vain ja ainoastaan lasten ympärillä – omien lasteni sekä kuvattavien pienten murusten, joten muuttuvia tekijöitä riittää, kuten jokainen lapsiperheen äiti sekä iskä tietää 🙂 Minulle on maailman tärkeintä, että näen aikuisten maailman seasta lapsen loisteen. Näen lapsen, hänen erityisyytensä tässä maailmassa ja annan kaikkeni sekä kuvaushetkellä että myöhemmin editointivaiheessa, että lapsi saa loistonsa <3

Tämän vuoden kaikki kuvausajat ovat varattuja ja seuraavia vapaita aikoja löytyy tammikuun puolelta (ajat löytyvät Lapsikuvaus – kuvausajat ja hintatiedot -sivulta). Myös ensi kesälle (siis kesälle 2018) varaillaan aikoja jo aikamoisen kiihkeää tahtia, ja etenkin viikonloput alkavat olla jo touko-syyskuulta täyteen varattuja.

On aika mieletöntä saada tehdä sellaista työtä, mikä tulee sielun ja sydämen perukoilta… <3

Pus <3 Miia