Aika lailla erilainen :)

_DSC3911netti

Aika lailla Erilainen valokuvaaja-taiteilija. Sehän se. Minä 🙂

Pienenpieni peppipitkätossumainen leikkimökki lapsikuvausstudiona, sellainen, jossa ei teknisiä härveleitä pahemmin ole, pikemminkin vain nurkat täynnä erilaista krääsää – röyhelöä, pinkkiä, pitsiä, vanhoja lautoja, vanhaa puuta. Ainoa, mikä kielii Uskottavasta ja Oikeasta Valokuvausstudiosta, on muutamat pakolliset valot. Valokuvaajanakin Vain joku My Little Pony -paitaan pukeutunut taiteilijanhörhö pienen pikkumyymäisesti virnuilevan tytön kanssa (onneksi sentään kamera on musta ja iso ja painava). Se ollaan me, Korpilumo,  minä ja minun 4-vuotias Elli 🙂

Korpilumomaisten kuvien lähtökohdat ovat selvät: minun vahva sisäinen taiteellinen näkemykseni ja tulkintani jokaisesta ottamastani kuvasta, tallentamastani hetkestä ja kohtaamastani lapsesta, aikuisesta tai eläimestä sekä ehdoton lapsilähtöisyys.

Lapsilähtöisyys on sanana varsin laaja, monitulkintainen ja kliseinenkin, mutta Korpilumon kohdalla se tarkoittaa sitä, että jokaikinen lapsi, jonka minä kohtaan, on sillä hetkellä minulle Tärkeä ja Paras ja Ihanin juuri sellaisena kuin hän on. Hymyilevänä, totisena, kiukkuisena, uhmaavana, hyppypomppivana, leikkivänä, päristelevänä, kikattelevana, itkevänä, kirkuvana, juoksevana. Silmäkulma mustelmaisena, kun on juuri kaatunut rapuissa, huuli arvella, koska vastikään ommeltu huulihalkio on vasta parantunut, kehitykseltään normiasteikkoa erilaisena, ihonväriltään tummana tai vaaleana, vaikka ihan minä 🙂 Koska lapsi on. Aidosti on. Lapsi on juuri sellainen juuri sillä hetkellä kuin hän on riippumatta siitä, onko se hetki aikuisten mielestä sovelias juuri sellaiseen olemiseen. Ja tämä on hyväksyttävää. Toki täytyy muistaa, että lapselta voi myös vaatia jotain sellaista, mitä hän ei ehkä luonnostaan juuri silloin tekisi, mutta sen vaatimisen voi tehdä kovin erilaisin tavoin – leikin avulla, kiinnittämällä huomion johonkin jne., mutta etenkin pienten lasten kohdalla siihen, millaisella tuulella lapsi sattuu juuri silloin olemaan, siihen me aikuiset voidaan vaikuttaa vain rajallisissa määrin 🙂

Minun taiteellinen näkemys ja tulkinta on taas vieläkin mutkikkaampaa kuin lapsilähtöisyyden käsite tai lasten oleminen 😀 Se on visio, jota ei pääse kukaan näkemään ennen kuin kuva on valmis, lopullisesti valmis. Kuvasta voidaan kaivella lisää tunnetta ja tunnelmaa kuvanottohetken jälkeenkin esille, joten on luonnollista ettei kukaan muu kuin minä itse voi tietää, millainen mistäkin kuvasta valmiina tulee. Se on juuri sitä taiteellista näkemystä, tulkintaa ja visioita. Ja se kysyy asiakkaalta luottamusta 🙂 Ja minulta taitailijana jännityksensietokykyä, sillä nyt puhutaan minun sisälläni olevista näkemyksistä ja taiteellisista aspekteista, niistä, jotka riisuvat sen puolen minusta alastomaksi ja asettavat sitä kautta haavoittuvaisena kaikkien arvosteltavaksi – on vain luonnollista, ettei kaikkia voi miellyttää, sillä sitä taide juuri on. Mielipiteitä jakavaa, oman maun mukaista tai vastaista. Välillä, kun kiltin tytön syndrooma on pahimmoillaan valloillaan, tuntuu hirvittävän pahalta, ettei voi miellyttää kaikkia, mutta sitten muistan, että uskon itse 100% kaikkeen, mitä teen, miten teen ja miksi teen. Se usko on horjumatonta, sillä mitään muutakaan en voi kuin tehdä sen, missä itse uskon olevani hyvä niin hyvin kuin vain osaan, ja näin ollen työni on juuri siten tehtyä ja niiden arvojen mukaista, joihin minä uskon, jotka minä koen tärkeinä.

Teen töitä oman lapseni kanssa ja kaikkien lasteni ehdoilla. Määritän työaikani lasteni aikataulujen mukaan ja siten, miten itse koen, että heidän kannaltaan on parasta. Se on sen Korpilumon lapsilähtöisyyden toinen puoli: työnteko omien lasten ehdoilla. Välillä, kun The Huono Äiti -fiilis iskee päälle, epäilee ja miettii, mikä ja onko mikään mitä teen lapsilleni parasta – voisiko jokin muu tapa olla vielä parempi? Mutta niin kuin jokainen äiti ja isä, teen parhaani sen kriteeristön mukaan, miten minä itse uskon, että juuri minun lapsilleni on parasta – ja se kriteeristöhän on subjektiivinen, niin kuin meillä kaikilla vanhemmilla.

Varsin erilainen lapsikuvaajataiteilija siis, varsin persoonallisine kuvineen. Ikuinen idealisti ja naivisti, Onnen Hetkiin uskoja. Vankkumaton lasten oikeuksien puolestapuhuja ja ihan konkereettisesti -tekijäkin.

Ihana, että Te olette olemassa <3

_DSC8953netti