Hyvä tulevaisuus

Mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu? Mikä on Korpilumon tulevaisuus? Onko jotain dramaattista tekeillä? Johonkin koira haudattuna? Mitätähhäh?!

Ei, ei ole. Mitään draamaa ei ole missään, vaan kaikki on niin tasaisen ihanan arkista kuin olla voi 🙂 Vielä tällä hetkellä kesäloman rauha mahdollistaa leppoisen laiskat arkiaamut ja -päivät, joiden ainoa draama muodostuu neitikolmikon ah niin överidraamantajuisista leikeistä 😀 Pian arki tasoittuu yhä paremmin uomiensa sisään eikä enää rönsyile uoman reunojen yli, kun kouluelämä kiskaisee mukaansa ja päivät täyttyvät lukujärjestysten ansiosta rutiinien rauhoittavista ennustettavuuksista.

Korpilumoa sysin pikkuhiljaa hellästi kohti hyväntekeväisyystyötä, pelkkää hyväntekeväisyystyötä. Sellaista, jossa ei raha liikahda mihinkään, jota eurot eivät pyöritä ja jota ei talouskasvu ja vaurastuminen tai mikään muukaan rahaan liittyvä voisi vähempää kiinnostaa. Korpilumo on tehnyt hyväntekeväisyyttä aina asiakaskuvauksien lomassa, mutta nyt haaveilen Korpilumosta, joka olisi kuin Pikku Prinssin Kettu – taho, joka hyväksyy, kesyttää ja auttaa ymmärtämään puhdasta hyvää, ystävyyttä ja hyväksymistä… Koiria, eikä myöskään luurankoja, ei ole haudattuna mihinkään: teen hyväntekeväisyystyötä ihanan opettajantyöni ohessa, oman perheeni ehdoilla ja kanssa yhdessä, ihan omana itsenäni ja ihan vain siksi, että koen sen olevan minun tarkoitukseni tässä maailmassa.

Niin, kaiken takana olen siis minä, Miia – kolmen mielettömän ihanan lapsen äiti, Vakaan Kallioni vaimo, valokuvaaja ja taiteilija, lastenkirjailija,  erityisopettaja, kaiken kauniin ihastelija ja rakastaja 🙂 Ai niin, olen myös kahden ja puolen koiran emäntä, minun Rakkaiden Riesojeni, jotka ovat minulle omalta osaltaan elämän opettajia. Rakas, alati uskollinen varjoni, Kaarna, on luottotyöntekijäni, salainen aseeni ja Maailman Paras lapsityöntekijä, joka teki mittavan työuran kuvausassistenttinani. Hillitön Kukka Kepponen on spanielineiti, joka rrrrakastaa hyppimistä ja pomppimista – sekä sylissä oloa ja minun varpaideni päällä pötköttämistä  🙂 Lisäksi leikistiomistan koiranpuolikkaan (pyllypuolen…) 10-vuotiaan tyttäreni ikiomasta, superihanalutuisesta Pihkasta <3  Tykkään hirmuisesti Pavlovasta, villasukista ja hiljaisesta metsästä ja syksyn ruskasta.

Olen aina, iänkaiken ja ikuisesti, tehnyt kuvia ja tarinoita, luonut esille sitä, mitä minä näen ja koen kauniina. Olen kirjoittanut, piirtänyt, maalannut, valokuvannut, keksinyt ja mielikuvitellut. Nauttinut suunnattomasti siitä, että on olemassa maailma, joka on hyvä ja kaunis, jossa on hymyä ja onnea, naurua ja kikatusta, kepposia, hassuja yksityiskohtia ja ihan vaikka ja mitä. Haaveillut, että joskus jonakin päivänä, kunhan olen niin rohkea, teen sen kaiken todeksi.

Niinpä. Siitä kaikesta ja minun sieluni ja sydämeni syövereistä syntyi aikoinaan Korpilumo – alunperin satumaisen kaunista lapsi-, hää- ja koiravalokuvausta. Korpilumon toinen puoli, RiesaDesign, syntyi taas koiraharrastukseni pohjalta ja sen olemassaoloon nykyisillä Rakkailla Riesoillani sekä jo edesmenneellä P. Jumpukallani on ollut kaikilla ratkaisevat roolit 🙂 Nykyään Korpilumon rooli on muovautumassa vain hyväntekeväisyystarkoitukseen, ja varsinaiset asiakaskuvaukset olen lopettanut.

Uskon, että minun tarkoitukseni tässä maailmassa on viskoa keijupölyä sinne sun tänne sillä vaikutussäteellä, mikä jokaisella yksittäisellä pienenpienellä ihmisellä suuressa universaalissa kokonaisuudessa on. Laittaa hyvä kiertämään, sillä vain hyvää tekemällä sekä hyvän ja valon voittoon uskomalla voi pimeyden ja pahuuden karkoittaa. Tästä syystä Korpilumokin on nykyään olemassa, ja toivon niin, niin kovasti, että siitä muovautuu taho, joka mahdollistaa valoa, iloa ja keijupölyä mahdollisimman monen elämään – hyväntekeväisyystyötä tekemällä ja siihen osallistumalla.

Nautin suunnattomasti lasten parissa työskentelystä, ja uskon vahvasti siihen, että kukaan lapsi ei ole millään erikoisella tavalla erilainen, vaan ihan kaikki lapset ovat erilaisilla tavoilla erityisiä 🙂 Tavoitteeni on, että paitsi lapset sisäistävät tämän ajatuksen myös se, että lasten omat aikuiset hoksaavat sen – sen, miten lapsi onkaan omana itsenään kaunis, maailman ihanin ja arvokkain ja juuri ja tismalleen sellainen kuin hänen pitääkin olla. Tätä haluaisin valokuvieni, tekstieni, kuvataiteeni ja kirjojeni – opettajan työstä puhumattakaan – kautta näyttää yhä edelleen koko maailmalle!

Pus, Miia

Paluu juurille

Paluu juurille. Hohhoijaa, tätä ihmisen – ja miksei eläimenkin – elämää… 😀 Ehkä lähestyvät pyöreät vuodet tekevät sen, ehkä pienimmänkin neidin eskarin aloitus, ehkä jokin muu, mikä lie, mutta tuntuu kuin haahuilisin pään sisäisesti kuin mummoni 😀 Mietin ajan kulumista...

Elämän valo

Ihana, keltainen toukokuu, jolloin valo voittaa pimeyden ja huumaa kaikenvoittavalla voimallaan – jälleen kerran se selätti mörönmustan pimeyden ja elämä voittaa! Sillä valo on se, joka voittaa aina, niin luonnossa kuin ihmismielessäkin <3 Valon aikana aloitin jokavuotisen hyväntekeväisyysprojektin, ja tänä...

Kesän lapsikuvauksista

Tulevan kesän lapsikuvaukset sekä vauvakuvaukset on tällä hetkellä varattu täyteen heinäkuun loppuun saakka ja kaikenmaailman työpöydän alta vedetyt lisäajat sekä katastrofivara-ajat ja kaikki muutkin ajat on jo käytetty 🙂 Peruutuksia voi toki aina tulla, ja niiden varalta voi halutessaan ilmoittautua...

Siksi olen äiti…

Helatorstaina 10.5. järjestetään Joensuun Taitokorttelin alueella äideille ja heidän lapsilleen yhteinen kuvauspäivä, koska lapsi tekee äidin ja äiti lapsen (no, isä myös 😉 ). Nyt kuitenkin juhlitaan äitiyden kauneutta ja lapsen täydellisyyttä – aivan äitienpäivän alla <3 Kuvauksissa mukana on...
Sivu 1 (29)12345...1020...Viimeinen »